Hieman ji epselvksi minne arkihuolet piti heitt,
miettii nuori mies kun juoksee p edell pin tiilisein
silmt kosteina kivusta eik suinkaan surusta saati kaipuusta
miten on mahdollista ettei vielkn erota kipua tuskasta
kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon
ei nill leveyksill ole tapana horjua
kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon
ei nill leveyksill ole tapana murtua
pettymyksen saattelemana kaikuu kirosanat pitkin jrven selk
kivun kyll tuntee ja vhn hpe, mutta onneksi ei mitn pelk
se kyll tiedetn, ett mets vastaa niin kuin sille huutaa
se liek kovin viisas tapa kuulla ajatukset, joita psi tuottaa
kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon
ei nill leveyksill ole tapana horjua
kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon
ei nill leveyksill ole tapana murtua ikeen alle, ikeen alle
kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon
ei nill leveyksill ole tapana horjua
kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon
ei nill leveyksill ole tapana murtua ikeen alle
ei nill leveyksill ole tapana murtua ikeen alle, ikeen alle